Project Skavaböle by Art Lumivirta.
Synnyin Helsingissä vuonna 1963 ja olen kirvesmiehen tytär. Meidän perheemme muutti Hyrylään vuonna 1967 äidin perittyä siskopuoleltaan pienen talon Korpikylästä.
Vuonna 1970 aloitin koulunkäynnin Hyrylän kansakoulussa opettajana Kirsti Paloheimo. Melkein kaikki meidän luokkalaisistamme olivat varuskunnan lapsia paitsi paras ystäväni Anne, joka oli maanviljelijän tytär Mäyräkorvesta.
1974 pääsin Hyrylän Yhteiskouluun, joka muuttui myöhemmin peruskouluksi. Kävin myös Hyrylän Lukion ja sain valkolakkini 1982. Pelasin jalkapalloa TUPS’in mimmiliigassa.
Hyrylään liittyy paljon tärkeitä ja rakkaita muistoja. Hyrylän keskusta oli uninen pikku kylä keskikesän lämmössä. Talvella sinne piti tarpoa kotoa 5 km pituinen matka. 1970–80 luvulla oli vielä paljon avaraa maalaismaisemaa: peltoja, vanhoja tammia ja omenapuita. Paljon tuli liikuttua näissä maisemissa. Tuusulanjärven vanha puusilta, vanha kirjasto ja varuskunnan metsät olivat tärkeitä paikkoja.
Maalauksissani kerron muistoista ja tunnelmista vuosien takaa. Kaipauksesta vanhaan maisemaan, vanhoihin rakennuksiin sekä ihmisiin, jotka tulivat tutuiksi nuorena tyttönä täällä vaeltaessani.
Teinivuosina elokuvat American Graffiti, Grease sekä Happy Days sarja villitsivät Keravan lisäksi myös Hyrylän nuoret viisikymmentäluvun villityksellään.
Tilausajot kuskasivat meitä nuoria Mäntsälän Lavalle ja Vihdin Ruskopirtille. Hyryläläinen bändi Johnny and The Dodgers voitti Kulttuuritalolla Rock Kuninkaan tittelin vuonna 1979.
Lapsuus ja nuoruus Hyrylässä pitävät sisällään paljon kärsimystä, mutta myös paljon onnellisia päiviä ja rakkaita muistoja.
Project Skavaböle sarjan tekemiseen sain kevättalvella 2022 Tuusulan Kunnalta apurahan ja olen tehnyt aiheeseen liittyviä maalauksia eri tekniikoilla tähän mennessä 30. Aiempi projektini Project Sherwood 1979 käsittelee samaa aikakautta ja saman tyyppisiä asioita, mutta Project Skavaböle palautti minut lapsuuden aikaan ja herätti myös kipeitä muistoja.
Syy miksi olen näitä maalannut, on myös se, että samalla kun se on ollut itsetutkiskelua ja muistelemista, on se myös ollut aikamatka iloisiin nuoruusmuistoihin.
Niin kotikylässäni Hyrylässä kuin Keravallakin muutosten tuulet ovat muokanneet maisemia ja on ollut ilo palauttaa maalauksissani maisema takaisin tutuksi ja sellaiseksi kuin se silloin tärkeinä nuoruusvuosina oli. Sellaiseksi millainen se tulee aina muistoissani olemaan. Se, että olin 18 vuotta pois näistä tutuista maisemista myös vaikutti aihevalintaani. Ikävöin varsinkin ulkomailla asuessani näitä seutuja ja ihmisiä juuri täällähän ovat minun juureni ja sieluni maisema. Täällä olen asunut ja kasvanut elämäni tärkeimmät vuodet, jotka ovat tehneet minut juuri minuksi.
Olen joutunut muuttamaan asuinpaikkaani useaan kertaan ja aloittanut elämäni liian monta kertaa alusta. Jotenkin olin aina ajatellut, että sentään nämä seudut pysyisivät ikuisesti ennallaan, mutta niinhän ei tietenkään voinut käydä. Joskus tunnen oloni vieraaksi täälläkin kunnes taas näen jotain tuttua, joka rauhoittaa mieltäni.
Nuoruusmuistoni eivät ole ainoastaan muistini varassa, vaan olen noiden tärkeiden kasvuvuosieni aikana kirjoittanut ahkerasti päiväkirjaa ja niitä lukiessa on helppo palata takaisin noihin aikoihin ja tuntuu niin hyvältä muuttaa noita muistoja myös visuaaliseen muotoon ja mikä parhain tunne on katsoa niitä yhdessä niiden kanssa, jotka ovat niissä kuvissa tai ovat olleet samoihin aikoihin samoissa maisemissa.
Skavaböle Projekti palautti minut muistoissani kansakouluun, jota Yrjö Luukkainen hallitsi välillä ankarallakin kädellä. Muistutti siitä, että ruumiillinen kuritus oli vielä sallittua eikä koulukiusaamiseen puututtu. Mieleen tulvi kevätjuhlien tuomien tuoksu, juhlavaatteet, hyppynarun tasainen läiske, superpallojen pompotuksen ääni, karusellissa liitäminen ja lasten nauru. Se palautti mieleen ensi ihastukset, haisaappaat, hajukumien tuoksun, Hyrylän kirjakaupan, Kinon, ensimmäiset työpaikat, ylioppilaslakin ja paljon muuta. Siksi maalaan, koska tämä aika on minulle tärkeä ja siksi ettei tämä aika koskaan unohtuisi. Se oli elämäni parasta aikaa kaikkine iloineen ja suruineen.